4.3. Hajauta voitollisiin

Sijoittajan on hyvä muistaa, mistä sijoituksen tuotto saa alkunsa. On myös tärkeää, ettei sijoittaja tee niitä "tyhmiä" virheitä, joiden vuoksi hän todennäköisesti menettää mahdollisuutensa markkinoiden keskimääräiseen tuottoon.

Tyhmät virheet voidaan jakaa kolmeen pääryhmään: kaupankäyntikulut, verot ja tunteilu.

Kahteen ensimmäiseen on olemassa aloittelijalle hyvä lääke: vältä turhaa kaupankäyntiä. Kaupankäynti lisää veroja ja kustannuksia.

Verot lisääntyvät siksi, että kaupasta syntyvästä voitosta menee luovutusvoittoveroa. Jos osaketta ei myy, ei mene veroakaan ja tämäkin "koroton verovelka" saa jatkaa lisätuoton poikimista tulevaisuudessa.

Tyypillinen pankin veloittama osakekaupan välityspalkkio on noin 0,1-0,2 prosenttia kaupan arvosta ja lisäksi 5-10 euron kiinteä osuus.

Muista tämä!

Keskimääräinen osaketuotto ennen kuluja on ollut noin 10 prosenttia vuodessa (vrt. luku 2). Jotta aktiivinen sijoittaja saavuttaisi tämän tuoton "ylimääräisten" kulujen ja verojen jälkeen, hänen tulee olla passiivista sijoittajaa eli "holdaajaa" selvästi taitavampi tuotonsaalistaja.

Tämä ei tarkoita sitä, etteikö osakkeista kannattaisi luopua, jos tuotto on ollut hyvä ja osakkeen hinta suhteessa realistisiin tulosnäkymiin on kohonnut. Verohan on vain merkki onnistuneesta sijoituksesta!

Sijoittajan kolmas ja ehkä kohtalokkain virhe on tunteilu. Se voi ilmetä esimerkiksi rakastumisena tiettyyn osakkeeseen. Jos yhtiö sattuu olemaan vieläpä kannattamaton, pahimmassa tapauksessa koko salkku menettää nopeasti arvoaan.

Vuonna 2008 kurssit laskivat tosin lähes kaikissa osakkeissa kymmeniä prosentteja, kun sijoittajat vetivät taantumaa pelätessään rahojaan turvallisempina pitämiinsä kohteisiin kuten talletuksiin.

Jos osakkeen hinta laskee rajusti, mutta yhtiön tulevaisuuden iskukyky vain jonkin verran, osake saattaa todellisuudessa olla entistä otollisempi sijoituskohde.

Osakkeisiin rakastuminen on näkynyt viime vuosina erityisen selvästi sijoitusaiheisilta keskustelupalstoilta. Muun muassa entisestä matkapuhelinvalmistajasta, nykyisestä telematiikkayhtiöstä GeoSentricistä (entinen nimi: Benefon) käytiin vuosituhannen alkuvuosina jatkuvaa keskustelua, jopa "palvontaa", piensijoittajien piirissä.

Osa sijoittajista uskoi yhtiön strategiaan lujasti, mutta todellisuudessa tulos pysyi tappiollisena ja rahoitustilanne tiukkana vuosikaudet. Osakekurssi valui vuosituhannen vaihteen noin 20 euron huipputasolta vain muutamaan senttiin. Kurssiluisuun vaikutti osaltaan lukuisten maksullisten osakeantien myötä roimasti kasvanut osakemäärä. (laajempi esimerkki: "Löydä helmet - vältä kuplat", s. 61).

Voitollisetkin yhtiöt voivat kohdata yllättäviä kurssipudotuksia joko siksi, että liiketoiminta heikkenee odottamatta tai siksi, että osakekurssi on noussut niin paljon, että pienikin epävarmuus tulevaisuuden kasvunäkymissä voi romauttaa kurssin (vrt. Nokian ja Nokian Renkaiden esimerkit aiemmin).

Sijoittajan on hyvä hajauttaa ostonsa useisiin yhtiöihin ja useisiin ajankohtiin. Eli aloittelijan ei kannata tehdä osakeostoja kertarysäyksellä. Vuosi 2008 oli esimerkki siitä, että kurssit voivat laskea yhden vuoden aikana rajustikin, jopa 50 prosenttia.

Vuosi 2008 oli tosin monella tapaa poikkeuksellinen, koska USA:sta alkanut finanssikriisi sai koko maailman pelkäämään lamaa ja hidastamaan investointeja ja kulutustaan.

Psykologia toimii paitsi pörssissä myös reaalitaloudessa.

Pörssi ennakoi yleensä niin hyviä kuin huonoja uutisia etukäteen ja kurssit lähtivätkin kaukaa viisaasti laskuun jo kesän 2007 jälkeen.

Neljän hyvän pörssivuoden 2003-2006 jälkeen kesällä 2007 sijoittaneet saavat odottaa monta vuotta päästäkseen edes omilleen - riippuen tosin yhtiöistä, joihin ovat sijoittaneet. Vastaavasti sijoittaja, joka on ostanut osakkeita eri aikoina, ei ole niin riippuvainen myyntiajankohdasta.

Indeksi kuvaa suomalaisten osakkeiden keskimääräistä tuottokehitystä (osingot mukaan lukien) teknohuuman varhaisvaiheesta vuoden 2008 pörssiromahdukseen saakka. Indeksi kävi korkeimmillaan kesällä 2007 noin 11 000 pisteessä eli noin 200 % alkuhetken 3700 pisteen yläpuolella laskien vuoden 2008 lopussa noin 5 100 pisteeseen. Vuotuiseksi tuotoksi koko ajanjaksolla tulee vaatimattomat 3 %.

Erot pörssin kokonaiskehityksessä eri vuosien välillä kuvaavat ajallisen hajauttamisen tärkeyttä. Pörssiyhtiö Stromsdalin konkurssiin hakeutuminen marraskuussa 2008 puolestaan muistutti hajauttamisen tärkeydestä useisiin eri yhtiöihin.

Miksi kannattaa hajauttaa nimenomaan kannattaviin yhtiöihin?

Toki sijoittaja voi yrittää poimia tappiollisia tai heikosti kannattavia salkkuunsa, koska kääntyessään kannattaviksi ne voivat tarjota erinomaisia osaketuottoja. Käänneyhtiöiden löytäminen on kuitenkin vaikeaa ja jos tappiollisuus jatkuu, kurssilaskun jatkumiselle ei ole esteitä.

Kun suomalaisten pörssiyhtiöiden vuotuista osaketuottoa verrataan edeltävän vuoden kannattavuuteen, ne yhtiöt, joilla oman pääoman tuotto* on ollut yli 11 %, ovat tarjonneet seuraavana vuonna keskimäärin 16 %:n osaketuoton. Vastaavasti kaikkien yhtiöiden vuotuinen osaketuotto eli arvonnousu plus osinko on ollut keskimäärin 12 %. (tarkastelujakso 1997-2006, data: Balance Consulting)

Rahoitusteorian mukaan hajauttaminen jo noin kymmeneen osakkeeseen poistaa valtaosan niin sanotusta epäsystemaattisesta eli yrityskohtaisesta riskistä. Eli salkun arvonvaihteluriski laskee, mutta tuotto-odotus ei välttämättä laske lainkaan.

*) verojen jälkeinen vuositulos suhteessa yrityksen omaan pääomaan eli nettovarallisuuteen

Henri Elo, joulukuu 2008
Päivitetty 10/2021