Vakaa raha kullan kallis: rahan ja pankkitoiminnan lyhyt historia

1900-luku: kohti paperi-illuusiota

Tilanne muuttui 1900-luvulla. Kun 1. maailmansota alkoi, hallitukset julistivat tilapäisesti luopuvansa kultakannasta. Täten ne saattoivat painaa valuuttojaan rajusti sotakulujen kattamiseksi. Euroopan valuutat romahtivat kultaan ja dollariin nähden, ja rahapolitiikka ajautui kriisiin. Britit ja Yhdysvallat palasivat kultaan hetkellisesti, mutta kehnosti kyhätty rakennelma ei kestänyt pitkään, ja 2. maailmansota löi sen lopullisesti nurin.

Viime vuosikymmeninä seikkailtiin vielä muutaman erilaisen virityksen varassa, kunnes Yhdysvallat viimeisenä luopui kultakannasta vuonna 1971 ja maailman rahajärjestelmä perustui - ensimmäistä kertaa historiassa - valtiollisiin paperirahoihin, joiden reaaliarvo on yhtä roskapaperin kanssa.

On syytä huomata, miten lyhyen ajan olemme eläneet Monopoli-rahojen oloissa. Järjestelmän kestämättömyys ei kuitenkaan ole ilmeinen, mm. siksi että samaan aikaan olemme eläneet teknologisten saavutusten huippukautta. On helppo tiedostamattaankin ajatella, että voittokulku perustuu rahajärjestelmään - tai että ainakaan järjestelmä ei voi olla kovin huono.

Tosiasiassa teknologisella menestyksellä ei sinänsä ole mitään tekemistä rahajärjestelmän kanssa. Innovaatioiden on kätkenyt sen tosiasian, että rahajärjestelmä ei ole koskaan voinut näin huonosti.

Voidaan mainita esimerkiksi historian korkeimmat rauhanajan inflaatiotasot sekä Yhdysvalloissa että koko maailmassa. Vanhempi väki muistaa vielä 1970-90 -lukujen kaksinumeroiset inflaatiolukemat. Rahajärjestelmän epävakaus on lisäksi provosoinut korostuneita nousu- ja laskukausia: 1980-luvun kasinotaloutta seuranneen pula-ajan sekä viime vuosien IT-kuplan ja sen romahtamisen. Myös tällä hetkellä riehuvalla pankkikriisillä on juuret rahajärjestelmän epävakaudessa.

Inflaatiopeikko varoittaa: "I´ll be back"

Herää kysymys, miten pitkään nykyinen meno voi jatkua. Viime vuosina rahamäärää on lisätty lähes noin 10% vuositahdilla länsimaissa ja 20% tahdilla idässä. Yhdysvallat on rahoittanut kasvavia sotamenojaan sekä lainoilla että paperirahalla. Markkinat ovat lopulta alkaneet epäillä järjestelmän kestävyyttä. Valuuttamarkkinoilla dollari on luisunut noin 6% sitten viime talven ja yli 30% reilussa viidessä vuodessa.

Yhdysvaltain asuntolainamarkkinat ajautuivat viime kesänä kriisipisteeseen, jolla on monimutkaisia kerrannaisvaikutuksia sekä kotimaan että ulkomaiden rahoitusmarkkinoilla, kuten suurten sijoitusrahastojen konkurssit ovat osoittaneet.

Talouslehtien mukaan tilanne on vielä varsin ruusuinen. Talous kasvaa ja inflaatio on aisoissa. On kuitenkin vain ajan kysymys, milloin viime vuosien rahainflaatio näkyy vahvemmin myös kuluttajahinnoissa. Nythän se näkyy mm. sijoitushyödykkeissä kuten osakkeiden ja asuntojen hinnoissa.

Lisäksi on suuri ero virallisen ja todellisen hintainflaation kanssa. Ekonomisti John Williamsin arvostetun Shadow Government Statistics -sivuston mukaan valtioiden viralliset inflaatioraportit vääristävät lukuja lähes 3 prosenttiyksikköä alaspäin tavallisen kansalaisen kulutuskoriin nähden.

Järjestelmän kriisiä odotellessa

Moni sijoittaja on alkanut nähdä asian toisin. Kasvavaa suosiota ovat viime vuosina saavuttaneet perinteiset jalometallit, kulta ja hopea. Niiden arvo nousee valuuttakriisien aikana. Kullan hinta on viime vuosina noussut taalamääräisesti yli 160% ja hopean hinta yli 200%.

Legendaari jalometallien asiantuntija Jim Sinclair odottaa kullan saavuttavan lähivuosina $1650 markkinahinnan, mikä tarkoittaisi lähes 3-kertaista nousua nykyisestä. Syy: maailmantalouden syvät ja rakenteelliset epävakaudet, jotka tulevat johtamaan perusteelliseen talouskriisiin ja erityisesti dollarin romahtamiseen.

Niin yllättävältä kuin se kuulostaakin, jopa Yhdysvaltain keskuspankin edellinen pääjohtaja, Alan Greenspan on puolustanut kultakantaan paluuta.

Vaikka valtaosa meistä on tehnyt töitä ja toiminut omassa elämässään vain paperirahajärjestelmän aikana, kultakannaton paperiraha on elänyt nykymuodossaan vasta runsaat 36 vuotta. Historiallisesti tämä on lyhyt aika. Vaikka järjestelmä on toiminut "koko elämäni ajan ilman suurempia ongelmia", se ei tarkoita että se on kestävällä pohjalla. Omakohtaisesta kokemuksesta emme voi paljoa päätellä.

Historian opiskelu osoittaa että aiemmat paperirahakokeilut tai muunlainen rahakannan inflatoiminen ovat aina ja poikkeuksetta saaneet tavalla tai toisella ikävän lopun - ainakin valtaväestön näkökulmasta. Kyseiset järjestelmät eivät koskaan ole kestäneet muutamaa sukupolvea pidempään.

On varsin mahdollista, että myös nykyinen rahajärjestelmä ja keskuspankkipolitiikka tulevat ajautumaan todelliseen kriisiin, joka vaikuttaa meidän kaikkien elämään konkreettisella tavalla.

Oskari Juurikkala
Päätoimittaja, Kultainfo.com
050 535 1844
22.2.2008